Monissa organisaatioissa, yhdistyksissä ja yrityksissä omaa menneisyyttä havahdutaan ajattelemaan, kun merkittävä juhlavuosi lähestyy. Usein historia halutaan nostaa esiin juuri silloin. Osa organisaatioista tiivistää juhlatunnelman tiettyyn ajankohtaan, tapahtumaan, juhlaan tai juhlaseminaariin. Toiset taas päättävät viettää merkkivuottaan koko vuoden eri tavoilla. Mutta miten tuoda oma tarina ja mennyt aika osaksi juhlahumua kiinnostavasti ja tähän päivään sopivasti ilman pölyttynyttä ja vanhahtavaa tunnelmaa?
Tässä muutamia ehdotuksia:
- Historia ei saa viedä kaikkea huomiota. Organisaatio toimii nykyhetkessä ja katsoo tulevaan. Usein on toimivinta antaa tasapuolisesti tilaa menneelle, tälle ajalle ja tulevalle. Mistä tulemme ja miten kaikki alkoi, mitä teemme ja keitä olemme nyt, mihin jatkamme matkaa ja mitä tavoittelemme seuraavaksi?
- Pitkät historiaesitelmät ja puheet saattavat väsyttää juhlayleisöä. Pelkkä teksti tuskin riittää kiinnostamaan juuri missään kanavassa. Vanhojen kuvien voima on suuri. Ne sopivat puheen taustalle, kutsuihin, ohjelmalehtisiin ja nettiin. Vanhat filmit ja ääninauhatkin voivat olla mielenkiintoisia.
- Juhlavuoden vietossa historiatieto kannattaa annostella riittävän pieniksi paloiksi. Kaikkea ei tarvitse esitellä, vaan voi valita jotakin olennaista ja kiinnostusta herättävää ja kertoa sitten lyhyesti, mistä löytää lisätietoja halutessaan.
Menneisyyden esiin tuominen ei varmaankaan ole itsetarkoitus. Menneisyys on perusta. Mitä oma historia kertoo organisaatiosta? Tärkeitä ovat ehkä organisaation eläminen ajassa, pitkäjänteisyys, kyky menestyä, selviäminen vaikeina aikoina sekä yhteiskunnan ja toimintaympäristön muutokset. Tässä tarinassa historialla on paikkansa. Mielestäni historia osana juhlavuotta kertoo halusta ja tarpeesta nähdä oma toiminta osana laajempaa kokonaisuutta.
Entä jos omaa historiaa ei halua kirjaksi koottuna, mitä muita vaihtoehtoja on? Lue vinkit blogistani https://annanieminen.fi/mita-muuta-historiasta-kuin-kirja/