Kun menneisyyden tapahtumia ja ilmiöitä nostetaan nykypäivän ihmisten luettavaksi, voi tulla kiusaus silotella ikävältä vaikuttavia kohtia. Voi tuntua, että ne antavat ihmisistä ja organisaatiosta huonon kuvan, pilaavat mahdollisen juhlavuoden tunnelman ja ehkä jopa herättävät vanhoja riitoja eloon.
Miksi vaikeille asioille ja ikäville tapahtumillekin on paikkansa? Miksi niitä ei kannata siivota pois historiakirjasta helpoin perustein?
- Ne ovat yhtä lailla osa menneisyyttä kuin myönteisiksi koetut aiheet.
- Pelkkien ihanien ja kivojen asioiden kertominen ei anna kuvaa rehellisyydestä ja uskottavuudesta. Ihmiselämään kuuluvat kaikki puolet.
- Historiakirja voi olla yhteisön tai organisaation ”välitilinpäätös”, jolla on merkitystä
tulevaisuuden näkökulmasta. Lue tästä lisää täältä https://annanieminen.fi/mita-hyotya-historian-kirjoittamisesta-on-organisaatiolle/ - Vaikealta tuntuvatkin asiat ja tapahtumat voivat selittää taustoja ja kehityskulkuja
olennaisella tavalla.
On sanottu, että historiantutkijan pitäisi olla yhtä aikaa kuin syyttäjä ja puolustusasianajaja; asettaa menneisyydelle kysymyksiä meidän ajastamme käsin, mutta vastata niihin vallinnutta aikaa ja tilannetta ymmärtäen. Historiankirjoittaja voi avata, selittää, taustoittaa ja kertoa, miten asiat koettiin aikalaisten todellisuudessa. Missään tapauksessa hän ei ole tuomari. Historiaesityksen parissa kannattaa harkita esille otettavia asioita sen mukaan, onko niillä laajempaa merkitystä kokonaisuuden kannalta. Monet jännitteet, ristiriidat ja konfliktit voivat olla tapahtuma-aikaan isoiksi koettuja, mutta esimerkiksi sadan vuoden aikajanalla niiden
painoarvo pienenee.