Kun yritys, yhdistys tai muu organisaatio teettää vaiheistaan historiakirjan, parhaassa tapauksessa se saa muutakin kuin valmiin
teoksen. Tässä omien työvuosieni aikana kertyneitä näkökulmia, miksi historian kirjoittaminen on organisaatiolle kannattavaa.
1. Lukeminen on viihdyttävää ja kirjat kiinnostavia.
2. Hyvin tehty historiateos on myös imagojuttu. Se kertoo toiminnan vakaudesta ja jatkuvuudesta.
3. Kirjan suunnitteleminen, sen odottaminen ja mahdollisiin haastatteluihin tai muihin työvaiheisiin osallistuminen luovat me-henkeä ja yhteenkuuluvuutta
organisaation toimijoiden kesken.
4. Usein historiakirja annetaan lahjana organisaation keskeisille toimijoille, heitä haastatellaan tai heidän kuviaan on teoksessa. Tämä koetaan arvostuksen
osoituksena.
5. Historiateos voi syntyä ammattitaitoisen historiantutkijan työnä. Mutta jos ”omalla väellä” on innokkuutta osallistua, kirjaprojekti voidaan suunnitella heidän
kirjoitustensa varaan. Esimerkiksi yhdistyksessä voidaan toteuttaa opintopiiri, jossa kirjoitetaan sovituista aiheista. Tällöin kirjalla on syytä olla kokenut
toimittaja vastaamassa siitä, ettei kokonaisuus jää hajanaiseksi.
6. Historiakirjat herättävät yhteistä virettä eri sukupolvien välille.
7. Mitä pitempään organisaatio on toiminut ja mitä enemmän väki on vaihtunut, sitä enemmän menneisyys on hämärän peitossa nykyisille toimijoille. Joskus nykyisessä toiminnassa tarvitaan menneisyyden nimiä, vuosilukuja tai vaikkapa entisten toimitilojen osoitteita. Kirjan julkaisemisen jälkeen tiedot ovat selkeästi koossa ja helposti löydettävissä. Myös ns. hiljaista tietoa saadaan talteen haastatteluilla.
Arjen kiireessä organisaatioissa joudutaan usein keskittymään juokseviin asioihin ja käytännönhommiin. Osaavassa historiankirjoituksessa mennään niitä syvemmälle, ja eri aikakausien tärkeät linjaukset ja keskustelut nousevat esiin. Historiateoksessa voidaan käsitellä esimerkiksi sitä, miten toiminnan ydinalueet ovat muuttuneet tai koska organisaatio alkoi profiloitua etujärjestöksi ja tapahtuiko se yksimielisesti.
Asioita ja kehityskulkuja tarkastellaan suhteessa yhteiskunnan tapahtumiin ja muutoksiin. Kun menneisyyden isot ja pienet teemat ovat tiedossa, organisaatiossa voidaan miettiä, halutaanko menneiltä vuosikymmeniltä jotakin tähän päivään.
Mielestäni historiateos ja siihen kuuluva urakka ovat ikään kuin ”organisaation välitilinpäätös”. Kirjaan liittyvistä ratkaisuista ihmiset voivat olla eri mieltä. Tavallisimpia mielipide-erojen aiheuttajia ovat kysymykset siitä, mitkä asiat ovat kaikkein keskeisimpiä aihealueita organisaation toiminnassa, keitä henkilöitä pitää tai ei pidä haastatella ja mitä kuvia kirjaan valitaan.
Tarve ottaa kantaa kertoo ehkä siitä, että toiminnalla on tai on ollut merkitystä. Ei ole samantekevää, mitä siitä kirjoitetaan ja mitkä kuvat siihen liitetään. Menneisyyden asioita ja tapahtumia jokainen katsoo tietysti omasta näkökulmastaan. Ihmiselämään kuuluvat erimielisyydet ja ristiriidat. Esimerkiksi satavuotishistoria täynnä menestystä ja päivänpaistetta ei ole uskottava.
Historiankirjoittaja ei ole psykologi, mutta ihmisiä voi kuunnella tasapuolisesti, hakea kompromisseja ja pyrkiä kirjoittamaan vanhat asiat faktojen mukaan mutta kärjistämättä. Sitten voidaan jatkaa puhtaammalta pöydältä.
Lisää näkökulmia historiateoksen ominaisuuksiin, tilaamiseen ja tekemiseen löytyy vaikkapa Tilaushistoriakeskukselta.